Dialogisuus ja reflektio lastenkodin hoito- ja kasvatustilanteiden käsittelyssä

Työntekijöillä oli kokemus siitä, että haasteellisissa ja vaikeissa kasvatus- ja ohjaustilanteissa jää yksin, eikä tilanteita käsitellä riittävästi työyhteisössä jälkeenpäin. Lisäksi moni koki, että  työyhteisössä oli liian paljon erilaisia toimintatapoja, mikä koettiin kuormittavana.​

Kehittämispajassa erilaiset toimintavat otettiin esille tarkastellen yhdessä työn kuormittavuutta energiaa vievien ja tuovien elementtien kautta. Kuormittaviksi koettiin erityisesti erilaiset näkemykset toimintatavoista kasvatuksellisissa tilanteissa. Keskustelua käytiin dialogin periaatteiden mukaisesti. Yhteiset dialogit selkeytettivät omaa perustehtävää, ja kirkastivat ammatillista ajattelua. Lopputuloksena  oivallettiin, miten arkea eniten kuormittavissa tilanteissa voisi ammatillisesti toimia. ​

​Yhteisessä dialogissa saatiin  sovittua toimintakäytänteistä ja työtavoista, joita lähdettiin kokeilemaan käytännössä. Kokeilujen jälkeisessä yhteisessä arvioinnissa sovittiin, miten jatkossa toimitaan. Kehittäminen tuotti esimerkiksi huoneentaulun ruokailutilanteiden rauhoittamiseen, konkreettisen aikataulutuksen ja toimintatavat aamun kouluunlähtötilanteisiin ja aamutoimiin. Kasvatuksellisten tilanteiden yhteistä käsittelyä varten varattiin kokouksiin aikaa, jotta kokeilujen vaikutuksia voitiin seurata. 

Katso video: Lastensuojelun pelisäännöt

[/laajenna]

Kehittämisen vaikutuksena kollegiaalisen tuen antamisen käytännöt vahvistuivat ja työn laatu parani yhteisesti sovittujen toimintatapojen avulla. Työntekijän ammatillinen osaaminen vahvistui dialogisuuden ja reflektiivisyys -metataitojen kehittyessä.